Pojan lähtö rippileirille

    Levoton yö takana ja heräsin aamulla reilusti ennen kuutta. Tiesin sen etten unta enää saisi joten nousin ylös ja menin keittiöön. Mietin siinä mitä tekisin ja päätin, että alan leipomaan tuoretta aamuleipää pojalle yllätykseksi. Jotain hyvää viimeisenä kotiaamuna ennen pojan lähtöä. Helpoin leivottava on tuo kaurapeltileipä ja sitä tein taas. Onnistuu aina ja on tosi hyvää..

 Kahvia, leipää, mansikoita ja rahkaa. Täydellistä :)

    Niin, siis tänään se päivä koitti sitten viimein. Poika lähti rippileirille Kouvolan lähelle Valkealaan viikoksi. Meikäläiselle tämä päivä oli haikea enkä tietysti sitä kyyneltäkään pystynyt olla vierittämättä. Koitin urheasti selvitä ja olla vielä eteisessäkin vollottamatta, vilkutella hymyssä suin ovella. Onnistuin siinä nippanappa..

    Muistelin kuinka ihan vasta äsken poika oli pieni nyytti. Ja sitten iloinen, juokseva vilperi, kaikkien kaveri ja omituinen höpöttäjä joka rakasti kaikkia. Meni esikouluun, aloitti koulun ensimmäisen luokan, meni yläasteelle..
Ja nyt siitä on kasvanu iso poika joka on kohta nuori mies ja hurjaa vauhtia matkalla aikuisuuteen. <3 
Hurjaa, jännittävää, haikeaa ja kaiken kaikkian sydäntä pakahduttavaa. 

<3